Turkin tuliaisia ja Matilla ratsastelua

Heissulivei!
Äitini ja isäpuoleni olivat Turkissa edellisviikolla ja toivat minulle muutaman tuliaisen. Itse en siis mukaan lähtenyt, koska sain jouluna päättää, haluanko ratsastusleirille vai ulkomaille. Tänään lähdin myöskin taas aamulla ratsastamaan Matilla ja tulihan siinä aika haikea fiilis, mutta siitä sitten vähän alempana.

Alkoholia! Ei sitten mitään käryä, miltä nuo maistuu, mutta tykkään ihan törkeesti noitten pullojen ulkonäöstä!

Adidaksen valko-kulta laukku. Punaista toivoin, mutta loppujen lopuksi toi on paljon makeemman näkönen, kuin pelkkä punanen. Tulee kyllä käyttöön ja äidin sanojen mukaan "toi oli aika ärtsyn näkönen".

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisempänä niin Hollisterin huppari! Ihanasti neonväreillä koristeltu, mutta muuten musta. Tästä tuli uusi lempparihuppari ja tallilta yritän nyt pitää tän kaukana.

Ja tänään heräsin 7.30 aamulla tallille ja ajattelin, että ehdin ratsastaa ennekuin päivän helteet kunnolla iskevät. Harvoinhan ne suunnitelmat täydellisesti toteutuu ja jäin suustani kiinni tallinomistajan kanssa. Rupateltiin siinä suunnilleen 30-40 minuuttia ja samalla leikin maailman suloisimman koiran kanssa!  Helteet siis jo hellivät, kun viimein pääsin ratsastamaan. Mua alko ratsastessa harmittaan se, että just ku oltiin Matin kanssa molemmat alettu vähän tajuamaan niitä kuolaimettomia, niin minä sitten muutan! Vihdoin oon saanut takaraivooni, että Matilla joutuu todella paljon myötään sisältä ja tukeen sitä pohkeella. Mutta kyllä mä Matin kanssa vielä ainakin yhteen valmennukseen pääseen, joka on luultavasti tällä viikolla. En kentällä mennyt kauaa, sillä halusin nauttia Matin kanssa käyntireissusta, käytiin vähän kahlaamassa ja mietin, kuinka turvallisen oloinen fiilis mulla on sen selässä. Ratsastusleirienkin jälkeen on ihanaa päästä satulaan, johon on ns. kasvanut kiinni! Surullisena tallilta pakkasin mukaan kaikki ratsastusvarusteeni, enkä edes tiedä miksi oon näin masentunut. Mähän pääsen sinne tallille vielä, mutta silti tunnen, että se on oudompaa palata sinne viikonloppuisin. Mulla on tosin tunteet yhtä hullunmyllyä ja stressi painaa vähän päälle, ehkä tästä vielä saan itteni taas raiteille.
Ja koska kuvaajaa en saanut tallille, julkaisen muutamisen kuvan, mitä nappasin tänään.

Kato mami ku mä kerjään!

Mun täytyykin tästä jatkaa pakkailua ja vaikka kuinka tuntuu, että oon pakannut jo hirveesti, niin tavara ei lopu! Puuttuu vielä täysin vaatteet ja muutamia astioita ja elektroniikkaa. Huomenna toivottavasti saatte kunnon kuvapostauksen, sillä aion kyllä nappailla kuvia itse muutosta, kuin asuntolastakin!