sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Talvikuvailua

Tämä viikko vierähti hurjan nopeasti ja nytkin olen jo takaisin Ruovedellä. Koeviikko jatkuu matikan ja äikän kokeella + ruotsin puhekokeella. Ensi viikolla en tulekaan Nokialle, vaan meillä on jälleen lauantaina hevosopiskelua.

Sain torstaina Emman kuvaamaan ja Miian ratsastusseuraksi. Mentiin vielä maneesissa, mutta ensi viikolla aloitan Masin kanssa maastoilun, onneksi sillä on jo hokit alla :) Masi oli torstaina hieman jännittynyt ja yritin saada sitä rentoutumaan. Se ei kuitenkaan pelännyt maneesissa yhtään mitään, vaikka useasti on loikkinut sinne tänne pienistä oven heilahduksista. Rentous kuitenkin saatiin saavutettua ja Masilla on kyllä aivan törkeen kiva ravi kun kulkee rennosti. Itselläni on vielä hurjasti opittavaa hevosesta ja siitä, miten sillä ratsastetaan, mutta Masin on jo nyt osoittaunut todella miellyttäväksi kaveriksi! Maneesikuvat eivät onnistuneet, mutta ulkokuvat ovat todella hienoja, kuten niistä huomaa, saatiin lunta Ruovedelle, mutta yllättävää, että lumi muuttui loskaksi...
Tässä meijän loistava ratsastusseura!

torstai 21. marraskuuta 2013

Estevälikokeet+melkein putoaminen

Estevälikokeet ovat nyt takana ja puhdas rata sähellyksien jälkeen tuli kuitenkin. Meidän 1.lk verkka alkoi 17, mutta abit menivät kisat ennen meitä, joten itse olin hevosen selässä jo ennen meidän verkan alkua. Kisat hyppäsin Sylvanilla ja luokka oli 70-80cm. Verkassa Syltty oli hyvin vireä, koska oli hypännyt jo yhden radan, joten en tehnyt niin suurta verkkaa kuin ne, joiden hevonen tuli suoraan tallista. Laukassa testasin vain kaasua, jarrua ja kääntymistä, mutta itse olin vähän uninen verkassa.

Verkkahyppyihin siirtyessä heräsin hieman, vaikka hukkasin tuntuman välillä ja päästin hevosen pitkäksi. Ihan hyvät hypyt saatiin ekalle verkkaesteelle, joka oli normaali pysty. Toiselle verkkaesteelle, okserille ratsastin huonosti, eikä saatu paikkoja kuntoon. Olin kuitenkin ihan hyvillä mielellä ennen rataa, vaikka epäilin, etten saa kunnolla paikkoja kuntoon. 

Lähdin neljäntenä, joten ehdin nähdä pari hassua rataa. En radassa vahtinut laukkoja, joten mentiin vähän joissakin kohdissa väärää laukkaa, jonka takia parille esteelle tultiin huonosti. Mutta Sylvan oli huippu ja pelasteli! Perusradassa oli kahdeksan estettä ja päästiin uusintakierrokselle, mutta siinä tein pitkät tiet, koska en katsonut kuitenkaan enää tärkeäksi yrittää ratsastaa aikaa. Puhtaasta radasta jää parempi mieli kuin räpeltämisestä. Viimeiselle esteelle mokasin kunnolla lähestymisen, päästin tuntuman karkaamaan, hyppäsin askeleen ennen hevosta ja tasapaino horjahti. Keikuin selässä puolelta toiselle vähän aikaa, kunnes onneksi pääsin takaisin selkään. Mentiin onneksi maaliviivan ohi, joten jos olisin pudonnut, ei se tavallaan olisi haitannut. Kyllä lopussa vähän nauratti, mutta Sylvan oli todella huippu, sillä pelastelio meikäläistä todella paljon! Sijoitukseni oli 5/13 Rata videoitiinkin, joten saatte paremman kuvan selitykselle.

Tästä jatkuukin sitten taas kouluratsastusjakso, sekä täytyisi muutamalle ajotunnillekkin mennä. Lisänä vielä Masin liikutus, hommaa riittää, joten ei pitkäksi kyllä tule aika! :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Matin kuulumiset

Mitä mahtaakaan kuulua eläkepäiviään viettävälle Matille?

Jos joku ei siis vielä tiedä, Matti on oma hevoseni, joka asuu Nokialla ja ratsastelen sitä viikonloppuisin. Muulloin liikuttamisen hoitaa tallin omistaja ja äitini. 
Herra voi oikein mainiosti, vaikka kurakelit eivät ole oikein sen makuun. Kun olen sen luokse päässyt, olen huomannut, että on ollut vähän "vapaalla kasvatuksella". Välillä joutuu vähän tomerammin komentamaan kun tuntuu, että ensin menee kuuroille korville. Energiaa on ratsastaessa riittänyt niin, että ratsastajan hermoja on koeteltu. Kurakelit toisaalta harmittavat itseänikin, sillä haluisin ravailla radalla, mutta se on aivan mudassa. Matti on edelleenkin sellainen häslääjä, että yleensä vain naurattaa sen touhuilut. 

Ratsastuksessa on ollut ongelmia odottamisen kanssa. Matti ei odota minua ja juoksee välillä alta pois. Kaikkihan johtuu vain patoutuneesta energiasta ja yleensä kun pääsen seuraavana päivänä vielä ratsastamaan, on homma paljon rauhallisempaa. Olen kentällä siis vain kävellyt ja ravaillut, laukat olen jättänyt kokonaan nyt vähäksi aikaa pois. 

Tajusin eräänä päivänä koulussa, että ensi kuussa Matti on ollut minulla jo viisi vuotta. Se oli silloin 12-vuotias ja nyt on kohta jo 18. Ei sitä ymmärrä kuinka aika kuluu, mutta ylpeä olen jokaisesta päivästä. Täällä Ruovedellä olen oppinut ratsastamaan erilaisia hevosia, mikä oli yksi tavoitteistani, mutta se on aivan ihana tunne, kun pääsee istumaan hyvin tuttuun satulaan ja tietää miten hevosta ratsastaa. Matin selässä minulle on aivan kotoinen ja hyvinkin turvallinen olo. 

Minulta on kysytty, aionko joskus ottaa Matin Ruovedelle-tuskinpa. Ruovedellä itselläni on kiireinen arki, sillä lukion ja ratsastustuntien lisäksi minulla on Masin liikuttaminen. Voisin kirjoittaa teille yhden päivän aikataulun ja jos siihen pitäisi vielä lisäksi mahduttaa Matin liikuttaminen, ei oma pääni kestäisi.

6.30-6.45 Herätys
8.25 Lähtö bussipysäkille
8.50-14.45 Koulua
n. 15.05 Takaisin asuntolalla
n. 15.20 Lähden tallille
16-17 Tunnilla
n. 17.30 Olen saanut hevosen hoidettua pois ja alan hoitamaan Masia
n. 18.00 Lähden ratsastamaan Masilla
n. 18.45 Olen takaisin tallilla
n. 19.15 Palaan asuntolaan
19.15-19.45 Syön tai valmistan ruokaa
20-21 Teen koulujuttuja, siivoan, tiskaan yms
Loppuillasta menen suihkuun ja sitä myöten nukkumaan.

Päivät tietenkin vaihtelevat, sillä joskus tunti on myöhemmin, pesen pyykkiä yms. Joskus olen tallilla nopeampi, mutta joskus jään juttelemaan ja lähtö viivästyy. Toisina päivinä en syö enää illalla kunnon ruokaa tai käy suihkussa. Rutiinit kuitenkin ovat tärkeä osa elämääni ja en jaksaisi vain pyöritellä peukaloita.

Huomenna on muuten tulossa video estevälikokeista ja muutenkin fiiliksistä niiden suhteen. Loppuun kuitenkin viikonloppukuvia Matista :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Video rataharjoituksista

Torstaina meillä oli viimeinen estetunti ennen välikokeita, jotka ovat ensi keskiviikkona ja seuraavana päivänä alkaa koeviikko. Menen siis Sylvanilla kokeisiin, joten sen kanssa harjoittelin radan ratsastusta. Aluksi mentiin taas todella laiskasti, mutta vikoilla hypyillä saatiin jo vähän vireyttä esiin. Onneksi kaverini pystyi ottamaan videota tunnista ja katsottuani ne, tajusin virheeni heti paremmin. Päästän aina hevosen pitkäksi ja löysäksi, sekä en ratsasta tuntumalla. Tuuppaan lisäksi joillekkin esteille, vaikka onneksi Sylvan useasti pelastaa. Radan ratsastus meni ihan okei, puhtaasti päästiin, mutta lisää energisyyttä kehiin! :)

                                                                     Linkki videoon

maanantai 11. marraskuuta 2013

Esittelyssä Masi

Olen tainnut johonkin postaukseen kirjoittaa uusista tuulista, sekä kiireistä ja nyt esittelen otuksen, jonka takia arkeni muuttui hieman touhukkaammaksi. Nimittäin hoito- ja liikutushevoseni Masin.
Sympatic FLK eli Masi on ruoveden ratsutallilla asustava yksityishevonen, joka on syntynyt vuonna 2007. Herra on fiksu puoliverinen ruuna. Sain Masin liikutustarjouksen n. kuukausi sitten ratsastustuntini jälkeen ja suostuin Masin hoitajaksi, tarkoituksena liikuttaa sitä ensin 2-3 kertaa viikossa. Alkuunsa kävelin sen kanssa vain maastossa ja ikäisekseen Masi on hyvinkin fiksu ja rohkea ruuna. Kerran käytiin ojassa, ja muutamisen kerran ollaan stepattu paikoillaan, mutta silti kyseessä on asiallinen hevonen.

Karsinassa seurallinen, sekä hyvin kiltti, joka haluaa katsella käytävän menoja. Satulavyön kiristäminen, suojien laitto yms sujuu ongelmitta. Nauttii rapsutuksista ja on aina innokkaana lähdössä ulos. Alussa oli ongelmia malttamattomuuden takia pysyä paikoillaan kun yritin hypätä selkään, mutta tänään Masi yllätti ja seisoi todella nätisti paikoillaan ja odotti, että olen valmis.

Ensimmäisen kerran pääsin tänään hieman jo ravaamaan ja olin kyllä myyty. Aivan tajuttoman miellyttävä ja herkkä ratsastaa. Välillä kun pysäytin, niin Masi alkoi peruuttamaan, mutta kun toisella kerralla käytin vain istuntaa, ei peruuteltu. Tällaiset hevoset opettavat todella paljon ja olen kyllä todella iloinen ja otettu siitä, että saan hoitaa näinkin ihanaa herrasmiestä. Kaiken lisäksi tuntuu, että Masi on rauhoittunut hieman, eikä kyttää maastossa enää niin paljoa kuin alussa. Mutta koska en itsekkään ruunaa vielä kunnolla tunne, jää tämä esittely lyhyeksi, mutta Masia alkaa esiintyä blogissa paljon. Ymmärrettävää kuitenkin, että sen hoitaminen ja liikuttaminen vie hieman vapaa-aikaani.

Muutama kuva tämän päivän ratsastuksesta :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Vapaamatkustaja kiittää ja kuittaa

Pitkästä aikaa kunnon tuntipostausta tulossa. Itselläni on muutenkin tässä vähän aikaa ollut vain yksi tunti viikossa, sillä autokoulun takia jouduin jättämään tiistain puomitunteja pois.
Nyt torstaina kuitenkin oli estetunti ja ratsukseni sain ihan tuntemattoman suomenhevostamman Sirun. Alkutunnista huomasin heti, etteivät kumpaankaan suuntaan sisäpohkeeni tehonnut, joten sitä yritin saada läpi koko ajan. Hevosella  oli tapana kaarteissa hidastaa tahtia ja puskea lapaa. Yritin parhaani mukaan ratsastaa hevosta, mutta ainahan sitä voisi yrittää vielä enemmän.

Ensimmäisessä tehtävässä hypättiin ihan ympyrällä pientä ristikkoa, mutta minun piti ajatella rata poikki suuntaan leikkaa tavalla, jotta olisin ehtinyt suoristamaan Sirun. Mentiin sitten heti aluksi esteen ohi, koska jo paljon ennen estettä annoin lavan karata. Otettiin vielä muutama ohiratsastus, ennenkuin sain hieman tuntumaa hevoseen ja ratsastin sen suoraksi esteelle. Sirulla on hyvin omalaatuinen hyppytyyli, joten en kunnolla päässyt hyppyihin edes mukaan.
Alkupomppujen jälkeen lähdettiin hyppäämään yhden askeleen sarjaa ja itse taas sössin lähestymisen a-osalle. Sarjalle sai Sirun kanssa lähestyä reipasta tempoa ja itselläni kesti hetki toimia sen mukaisesti. Sarja hypättiin kyllä hyvinl, kunhan ratsastaja oli hereillä. En käsitä miksi itselleni on niin vaikeata olla heittämättä niitä ohjia ennen estettä...

Vielä hypättiin kahden askeleen sarja, jonka b-osa oli normaali okseri. Tietenkin ratsastin alitempossa ja annoin taas lavan karata, joten tietenkiin ratsastettiin esteen ohi. Tämä toistui taas muutaman kerran, ennenkuin pääsimme kaikki osat yli suhteellisen hyvässä temmossa. Pienen huilitauon jälkeen oli luvassa pieni rata, johon kuului molemmat sarja ja pikkuristikko. Radan alku sujui ihan hyvin, ristikolle toin Sirun liian lähelle, mutta päästiin yli. En reagoinut tempon muutokseen tarpeeksi nopeasti ja saavuimme kahden askeleen sarjalle hieman alitempossa. A-osa päästiin yli, hevonen oli suorassa, mutta veti liinat kiinni okserille. Olin jäänyt vain matkustamaan ajatellen, että päästiin jo okseri kerran yli, päästän toisenkin kerran. Putosin, koska en ollut hereillä eli aivan täysin oma moka. Jos joku tekosyy pitäisi vääntää, oikeaa pohjettani kramppasi tuhottomasti ja tippumisen jälkeen pompin vähän aikaa maassa yhdellä jalalla. Hyppäsin takaisin selkään ja yritin uudestaan, mutta ilman mitään hyvää tulosta. En saanut Sirua hyvään vauhtiin ja kun sarjan a-osa muutettiin puomiksi ja b-osa ristikoksi, en meinannut päästä edes puomia yli. Sain kyllä kuulla, että Siru on välillä kunnon vellihousu, mutta itse tiesin myös että kuski mokailee ja pahasti. 

Olin todella kauan ratsastanut kahden askeleen sarjaa niin, että oltaisi menty se edes jollakin hyvällä tempolla yli, mutta kun kiellettiin b-osan ristikolle taas yhtäkkiä, vaikka alku vaikutti hyvältä, putosin uudelleen. Yksinkertaisesti en oikeasti jaksanut enää pysyä selässä, tuntui kuin olisin juossut maratoonin.  
Jokainen huomasi, että sekä hevosesta kuin myös minusta oli aivan mehut loppu. Kun viimein päästiin kahden askeleen sarja ristikoina yli ja lopetimme hyppäämisen, olin helpottunut. Pian kuitenkin tuli pettyminen omaan ratsastamiseen, en saisi selittää huonoa ratsastusta sillä, että kunto loppui. Tiedän, että olisin vielä jaksanut puristaa itsestäni viimeisiä mehuja. Hevosta ei ole syyttäminen ja haluan vielä joku estetunti yrittää uudelleen ja korjata virheeni. 
Kakkua siis pääsen leipomaan, mutta kumpikaan tippuminen ei sattunut. Näitä sattuu ja niistä opitaan :)

 Pari hassua hyppykuvaa myös Sylvanista viikkojen takaa.

Tälle istunnalle pitäis tosissaan alkaa tekeen jotain...

Bloggailuinto alkaa pikkuhiljaa palailla, joten toivottavasti ensi viikollakin saan postauksia kasaan :)

perjantai 8. marraskuuta 2013