Elämää ratsastuslukiossa: Vapaamatkustaja kiittää ja kuittaa

Pitkästä aikaa kunnon tuntipostausta tulossa. Itselläni on muutenkin tässä vähän aikaa ollut vain yksi tunti viikossa, sillä autokoulun takia jouduin jättämään tiistain puomitunteja pois.
Nyt torstaina kuitenkin oli estetunti ja ratsukseni sain ihan tuntemattoman suomenhevostamman Sirun. Alkutunnista huomasin heti, etteivät kumpaankaan suuntaan sisäpohkeeni tehonnut, joten sitä yritin saada läpi koko ajan. Hevosella oli tapana kaarteissa hidastaa tahtia ja puskea lapaa. Yritin parhaani mukaan ratsastaa hevosta, mutta ainahan sitä voisi yrittää vielä enemmän.

Ensimmäisessä tehtävässä hypättiin ihan ympyrällä pientä ristikkoa, mutta minun piti ajatella rata poikki suuntaan leikkaa tavalla, jotta olisin ehtinyt suoristamaan Sirun. Mentiin sitten heti aluksi esteen ohi, koska jo paljon ennen estettä annoin lavan karata. Otettiin vielä muutama ohiratsastus, ennenkuin sain hieman tuntumaa hevoseen ja ratsastin sen suoraksi esteelle. Sirulla on hyvin omalaatuinen hyppytyyli, joten en kunnolla päässyt hyppyihin edes mukaan.

Alkupomppujen jälkeen lähdettiin hyppäämään yhden askeleen sarjaa ja itse taas sössin lähestymisen a-osalle. Sarjalle sai Sirun kanssa lähestyä reipasta tempoa ja itselläni kesti hetki toimia sen mukaisesti. Sarja hypättiin kyllä hyvinl, kunhan ratsastaja oli hereillä. En käsitä miksi itselleni on niin vaikeata olla heittämättä niitä ohjia ennen estettä...

Vielä hypättiin kahden askeleen sarja, jonka b-osa oli normaali okseri. Tietenkin ratsastin alitempossa ja annoin taas lavan karata, joten tietenkiin ratsastettiin esteen ohi. Tämä toistui taas muutaman kerran, ennenkuin pääsimme kaikki osat yli suhteellisen hyvässä temmossa. Pienen huilitauon jälkeen oli luvassa pieni rata, johon kuului molemmat sarja ja pikkuristikko. Radan alku sujui ihan hyvin, ristikolle toin Sirun liian lähelle, mutta päästiin yli. En reagoinut tempon muutokseen tarpeeksi nopeasti ja saavuimme kahden askeleen sarjalle hieman alitempossa. A-osa päästiin yli, hevonen oli suorassa, mutta veti liinat kiinni okserille. Olin jäänyt vain matkustamaan ajatellen, että päästiin jo okseri kerran yli, päästän toisenkin kerran. Putosin, koska en ollut hereillä eli aivan täysin oma moka. Jos joku tekosyy pitäisi vääntää, oikeaa pohjettani kramppasi tuhottomasti ja tippumisen jälkeen pompin vähän aikaa maassa yhdellä jalalla. Hyppäsin takaisin selkään ja yritin uudestaan, mutta ilman mitään hyvää tulosta. En saanut Sirua hyvään vauhtiin ja kun sarjan a-osa muutettiin puomiksi ja b-osa ristikoksi, en meinannut päästä edes puomia yli. Sain kyllä kuulla, että Siru on välillä kunnon vellihousu, mutta itse tiesin myös että kuski mokailee ja pahasti.

Olin todella kauan ratsastanut kahden askeleen sarjaa niin, että oltaisi menty se edes jollakin hyvällä tempolla yli, mutta kun kiellettiin b-osan ristikolle taas yhtäkkiä, vaikka alku vaikutti hyvältä, putosin uudelleen. Yksinkertaisesti en oikeasti jaksanut enää pysyä selässä, tuntui kuin olisin juossut maratoonin.

Jokainen huomasi, että sekä hevosesta kuin myös minusta oli aivan mehut loppu. Kun viimein päästiin kahden askeleen sarja ristikoina yli ja lopetimme hyppäämisen, olin helpottunut. Pian kuitenkin tuli pettyminen omaan ratsastamiseen, en saisi selittää huonoa ratsastusta sillä, että kunto loppui. Tiedän, että olisin vielä jaksanut puristaa itsestäni viimeisiä mehuja. Hevosta ei ole syyttäminen ja haluan vielä joku estetunti yrittää uudelleen ja korjata virheeni.

Kakkua siis pääsen leipomaan, mutta kumpikaan tippuminen ei sattunut. Näitä sattuu ja niistä opitaan :)